Betoniauto kaatui ja kuljettaja menehtyi – käräjäoikeudessa yhteisösakkoja ja päiväsakkorangaistuksia kaapelointityömaan työturvallisuuspuutteista

Käräjäoikeuden käsiteltävänä oli tapaus, jossa Petäjävedellä sijainneella kaapelointityömaalla kaatui tammikuussa vuonna 2022 betoniauto, jonka kuljettaja jäi kaatuneen auton alle ja menehtyi. Työtapaturman johdosta suoritetulla työsuojelutarkastuksella havaittiin työturvallisuuspuutteita, joita käsiteltiin käräjäoikeudessa työturvallisuusrikoksena.

Kaapelointityömaan päätoteuttajana toimineen yhtiön osalta syytteessä oli kyse siitä, että betoniauton kuljettajaa ei ollut pidetty työntekijänä, vaan tavarantoimittajana, minkä vuoksi häntä ei ollut merkitty työntekijäluetteloon. Koska kuljettajaa ei ollut merkitty työntekijäluetteloon, ei hän ollut saanut myöskään perehdytystä työmaalle eikä siten tietoa työmaan vaaratekijöistä. Lisäksi työmaan vaarojen arviointi oli ollut puutteellista keliolosuhteiden ja korjaavien toimenpiteiden määrittämisen osalta, sillä liukkauden estoon ei ollut määritetty konkreettisia toimintatapoja. Lisäksi syytteen mukaan työympäristöä ei ollut jatkuvasti tarkkailtu eikä tarpeellisiin toimiin ryhdytty vaaratekijöiden estämiseksi eli tässä tapauksessa liukkauden poistamiseksi, vaikka työmaalla oli jo aiemmin ollut tarvetta liukkauden poistoon. Syytteen mukaan esitetyt laiminlyönnit ovat osaltaan myötävaikuttaneet betoniauton kaatumiseen. Syyttäjä vaati päätoteuttajana toimineen yhtiön projektipäällikölle ja toimitusjohtajalle sakkorangaistuksia sekä yhtiölle noin 20 000 euron suuruista yhteisösakkoa.

Aliurakoitsijana toimineen yrityksen osalta syytteessä oli kyse siitä, että betoniautonkuljettajista ei ollut ilmoitettu päätoteuttajalle ja siten myös aliurakoitsija oli osaltaan laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia siitä, että kuljettajat saavat tarpeellisen perehdytyksen. Lisäksi työolojen seuranta ja vaaroihin puuttuminen oli puutteellista, koska havaittuun liukkauteen ei ollut puututtu ja järjestetty paikalle liukkauden torjuntaa tai ilmoitettu asiasta päätoteuttajalle, eikä myöskään huolehdittu siitä, ettei työtä tehdä ennen kuin se on turvallista. Syytteessä oli kyse myös työmaan yleisjohdon ja tiedonkulun laiminlyönnistä, sillä tapaturman sattumispäivänä työmaalla ei ollut betonointityötä ja sen turvallisuutta valvovaa sekä muusta työnjohdosta huolehtivaa pätevää vastuuhenkilöä. Syytteen mukaan myös aliurakoitsijan esitetyt laiminlyönnit olivat osaltaan myötävaikuttaneet betoniauton kaatumiseen. Syyttäjä vaati aliurakoitsijan työnjohtajalle ja toimitusjohtajalle sakkorangaistuksia sekä yhtiölle 5 000–7 000 euron suuruista yhteisösakkoa.

Tapaturmassa menehtyneen betoniauton kuljettajan työnantajan osalta syytteessä oli kyse perehdytyksen laiminlyönnistä, sillä työnantaja oli laiminlyönyt velvollisuuttaan huolehtia ja varmistua siitä, että alaisensa työntekijä saa tarpeelliset tiedot työpaikan olosuhteista ja haitta- ja vaaratekijöistä sekä niiden poistamiseen tarvittavista toimenpiteistä. Syytteen mukaan tämä laiminlyönti oli vähäisessä määrin myötävaikuttanut betoniauton kaatumiseen. Syyttäjä vaati työnantajan tuomitsemista lievään sakkorangaistukseen.

Käräjäoikeuden ratkaisut

Käräjäoikeus katsoi, että asiassa esitetystä näytöstä huolimatta betoniauton kaatumisen syy oli jäänyt epäselväksi. Näin ollen käräjäoikeus hylkäsi syytteet siltä osin kuin vastaajien laiminlyöntien oli väitetty olleen syy-yhteydessä betoniautonkuljettajan menehtymiseen.

Keskeinen käräjäoikeuden ratkaistavana ollut kysymys oli työturvallisuuslain 52 b §:n tulkinta, eli oliko betoniautonkuljettajat katsottava tavarantoimittajiksi, joita ei ollut tarpeen merkitä yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevistä pidettävään luetteloon, vai työntekijöiksi, jotka tuli luetteloon merkitä. Oikeuskäsittelyssä selvisi, että työmaalla oli suoritettu suojabetonointia ns. rännivaluna, jolloin betoni ohjattiin kauko-ohjaimella ränniä pitkin maahan betonoitavaan kohtaan. Kuljettaja kuljetti ajoneuvon betonoitavan kohdan läheisyyteen, jalkautui ajoneuvosta, laski betonia rännin mahdollistavalta pituudelta sekä tarvittaessa siirsi ajoneuvoa ja aloitti samat toimet uudelleen. Työsuoritus oli edellyttänyt myös tiettyjä liikenne- ja liikenteenohjausjärjestelyjä.  Kyse ei ollut sellaisesta tavarantoimituksesta, jossa kuljettaja olisi toimittanut tavaran ennalta tiedossa olleeseen pisteeseen ja sen jälkeen poistunut. Käräjäoikeus totesi, ettei betoniauton kuljettajan tehtävä ollut ainoastaan tavaran toimittaminen, vaan hänet tuli arvioida työntekijäksi, joka olisi tullut merkitä työntekijäluetteloon. Työntekijäluettelon pitäminen oli riidattomasti päätoteuttajayhtiön projektipäällikön vastuulla. Lisäksi käräjäoikeus luki syytekohdan myös toimitusjohtajan syyksi, sillä toimitusjohtaja oli vastuussa yhtiön linjauksesta tulkita betoniautonkuljettajat tavarantoimittajiksi ja jättää heidät merkitsemättä työntekijäluetteloon.

Koska betoniautonkuljettajaa ei ollut merkitty työntekijäluetteloon, ei hän ollut saanut myöskään perehdytystä työmaahan. Käräjäoikeus katsoi perehdytyksen olleen riidattomasti päätoteuttajayhtiön projektipäällikön vastuulla. Myös toimitusjohtaja oli syyllistynyt perehdytyksen laiminlyönnin osalta työturvallisuusrikokseen, sillä hänen työntekijäluetteloon liittyvästä linjauksestaan oli seurannut betoniautonkuljettajien jääminen vaille perehdytystä.

Vaarojen arvioinnin osalta käräjäoikeuskäsittelyssä selvisi, että liukkauden torjunnasta ei ollut yksiselitteistä ohjeistusta, vaan oikeudessa kuullut henkilöt olivat kukin arvioineet asiaa omalla tavallaan arvioiden ollessa keskenään hyvin erilaisia. Keliolosuhteisiin liittyvästä vaarojen arvioinnista vastuutettiin myös työntekijöitä, mistä käräjäoikeus totesi, etteivät työturvallisuussäännökset mahdollista työnantajan velvoitteiden siirtämistä työntekijöille tältäkään osin. Käräjäoikeus katsoi jääneen epäselväksi, miten liukkauden torjunnan osalta olisi kussakin konkreettisessa tilanteessa tullut toimia. Näytetyksi oli tullut, että tapahtuma-aikaan työmaalla oli liukasta ja liukkautta oli torjuttu jo edellisellä viikolla, eikä liukkaudessa ollut kyse työnantajan kannalta yllätyksellisestä seikasta. Käräjäoikeus katsoi, että koska vaaroja ei ollut riittävällä tavalla tunnistettu, oli siitä seurannut, ettei myöskään vaaroja poistavia tai vähentäviä toimenpiteitä ollut määritelty. Käräjäoikeus katsoi päätoteuttajayhtiön projektipäällikön laiminlyöneen vaarojen arvioinnin syytteen mukaisesti. Sen sijaan käräjäoikeus hylkäsi toimitusjohtajan työturvallisuusrikossyytteen siltä osin, kuin hänen väitettiin laiminlyöneen velvollisuuttaan valvoa ja varmistaa, että työmaan vastuuhenkilö huolehtii vaarojen arvioinnista riittävällä tavalla. Käräjäoikeus perusteli hylkäämistä sillä, että kyse oli siinä määrin konkreettisesta tehtävästä, joka ei ole suurempien linjojen ohella kuulunut toimitusjohtajan tehtäviin, vaan hän oli pätevästi delegoinut sen alaisensa esihenkilön tehtäväksi.

Seurannan osalta käräjäoikeus totesi, että työturvallisuussäännökset eivät aseta konkreettisia ohjeita siihen, kuinka valvontavelvoite on työnantajan toimesta tullut toteuttaa, vaan asia on työnantajan harkinnassa. Seuranta lähtee huolellisesta vaarojen arvioinnista, vaarojen lähtökohtaisesta poistamisesta tai toissijaisesti vähentämisestä, ja nämä seikat huomioiden työnantajan tehtävä on harkita, millä tavalla työn turvallisuuden seuranta käytännössä toteutetaan ja työturvallisuus varmistetaan. Projektipäällikön työmaakäyntien välissä oli voinut mennä viikkojakin ja suhteellisen harvakseltaan toteutettavien työmaakäyntien tuli käräjäoikeuden mukaan katsoa jäävän työnantajan riskiksi. Käräjäoikeus katsoi päätoteuttajayhtiön projektipäällikön laiminlyöneen työolojen jatkuvan seurannan syytteessä kuvatuin tavoin.

Aliurakoitsijan osalta käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että työnjohtaja ei ollut ilmoittanut päätoteuttajalle betoniautonkuljettajasta, mikä oli osaltaan vaikuttamassa siihen, ettei kuljettajaa perehdytetty työmaahan. Lisäksi aliurakoitsija oli hoitanut välillä itse liukkauden torjuntaa ja asian ilmoittamisesta päätoteuttajalle oli ollut puhetta, mutta päätoteuttajalle ei kuitenkaan ollut ilmoitettu liukkaudesta. Vastaajat vetosivat oikeuskäsittelyssä siihen, että betoniautonkuljettajalla on ollut paras tietämys ajoneuvon ominaisuuksista ja tarpeista sekä ajoneuvon myllyn liike-energian vaikutuksesta sen liikkumiseen. Tältä osin käräjäoikeus totesi työnantajan velvoitteissa olevan kyse jatkuvasta ja tiukaksi säädetystä havainnointivelvoitteesta sekä velvollisuudesta puuttua vaaroihin, eikä työnantaja voi pätevästi ulkoistaa niitä työntekijöille. Käräjäoikeus katsoi aliurakoitsijan työnjohtajan ja toimitusjohtajan menetelleen syytteessä esitetyllä tavalla.

Betoniautonkuljettajan työnantaja esitti käräjäoikeuskäsittelyssä näkemyksenään, että kuljettajan perehdytysvastuu olisi ollut yhtiöllä, joka otti betonitilaukset vastaan ja lähetti betoniautoja eri työkohteisiin. Kyseisen yhtiön edustajia ei epäilty asiassa työturvallisuusrikoksesta. Työnantaja vetosi myös siihen, ettei hänellä ollut aina reaaliaikaista tietoa betoniautonkuljettajan työntekopaikasta. Käräjäoikeus katsoi, että kuljettajan perehdytys oli muiden vastaajien ohella ollut myös kuljettajan omalla työnantajalla. Työnantajan olisi tullut vähintäänkin varmistua kuljettajan saavan tarvittavan perehdytyksen. Näin ollen kuljettajan esihenkilönä ja yhtiön hallituksen jäsenenä toimineen vastaajan katsottiin syyllistyneen työturvallisuusrikokseen syytteen mukaisesti.

Käräjäoikeus tuomitsi sakkorangaistuksia

Rangaistusten mittaamisen osalta käräjäoikeus katsoi, että etenkään päätoteuttajayhtiön toimitusjohtajan, aliurakoitsijan toimitusjohtajan ja betoniautonkuljettajan esihenkilön menettely ei ollut ollut erityisen moitittavaa. Työmaan päätoteuttajana toimineen yhtiön toimitusjohtajalle tuomittiin 10 ja projektipäällikölle 20 päiväsakkoa. Aliurakoitsijayhtiön toimitusjohtajalle tuomittiin 10 ja työnjohtajalle 15 päiväsakkoa. Betoniautonkuljettajan työnantajalle tuomittiin 10 päiväsakkoa.

Käräjäoikeus katsoi yhteisösakon tuomitsemisen edellytysten täyttyneen sekä päätoteuttajayhtiön että aliurakoitsijayhtiön osalta. Yhteisösakon mittaamisessa käräjäoikeus otti huomioon, että yhtiöissä ei ollut suhtauduttu velvoitteisiin tarkoituksella piittaamattomasti ja etenkin päätoteuttajayhtiön osalta oli tuotu ilmi työturvallisuusasioiden yleistä korkeaa tasoa. Toisaalta yhtiöiden laiminlyönnit olivat tapahtuneet yhtiöiden ydintoimintojen alueella. Lisäksi käräjäoikeus otti huomioon yhtiöiden taloudelliset tilanteet ja tuomitsi päätoteuttajana toimineelle yhtiölle 15 000 euron ja aliurakoitsijayhtiölle 4 000 euron suuruisen yhteisösakon.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue korostaa, että rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (205/2009) säännökset tulevat sovellettaviksi myös infrarakentamiseen ja liikkuviin työmaihin, eivätkä tällaisten työmaiden erityispiirteet ole peruste tulkita työnantajan työturvallisuusvelvoitteita lievemmin kuin muilla rakennustyömailla.