Korkein oikeus (KKO) katsoi ennakkopäätöksessään, ettei myyjä ollut alkoholilain vastaisesti tuonut alkoholijuomia Virosta Suomeen eikä myynyt niitä Suomessa.
Virolaisen yhtiön omistaja ja yhtiössä määräysvaltaa käyttänyt vastaaja oli vuosina 2014–2016 myynyt virolaisen yhtiönsä verkkosivustojen kautta alkoholijuomia Suomessa asuville yksityishenkilöille.
Helsingin käräjäoikeus oli 20.2.2020 hylännyt syytteet törkeästä veropetoksesta ja törkeästä alkoholirikoksesta. Helsingin hovioikeus oli 7.2.2023 tuominnut vastaajan törkeästä veropetoksesta, mutta hylännyt syytteen törkeästä alkoholirikoksesta. Syyttäjä ja vastaaja valittivat korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus myönsi syyttäjälle valitusluvan kysymykseen siitä, oliko vastaaja syyllistynyt törkeään alkoholirikokseen. Muilta osin asiassa ei myönnetty valituslupaa. Hovioikeuden ratkaisu, jolla vastaaja oli tuomittu törkeästä veropetoksesta, jäi siten pysyväksi.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan Virossa toimineen myyjän tosiasiallinen määräysvalta alkoholijuomiin oli päättynyt, kun myyjä oli luovuttanut alkoholijuomat huolintayhtiön välityksin myyjään nähden itsenäiselle ja riippumattomalle kuljetusliikkeelle Virosta Suomeen kuljetettavaksi. Korkein oikeus katsoi, ettei vastaaja siten ollut tuonut alkoholijuomia Suomeen eikä myynyt niitä Suomessa alkoholilain vastaisesti. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden ratkaisua, jolla syyte törkeästä alkoholirikoksesta oli hylätty.